612.fi-yhdistys kiittää kaikkia haasteellisesta säästä ja anarkistien uhkailuista huolimatta mukana olleita. Meitä oli liikkeellä eilen itsenäisyyspäivänä satoja.

Arviot liikkuvat 500-1000 osallistujan välillä ja järjestäjien arvion mukaan meitä oli noin 700,

Korostamme yhdistyksenä sitä, että ymmärrämme myös niitä, jotka edellämainituista syistä jäivät tänä vuonna kotiin. Ensi vuonna olette edelleen tervetulleita.

Suurkiitokset Tapio Linnalle, joka tuli pitämään vaikuttavan puheen pyynnöstämme.

Kiitos myös Stormheitille, joka tuli luomaan musiikillaan tunnelmaa pyynnöstämme.

Kiitokset koko järjestäjäorganisaatiolle, joka on tehnyt upeaa talkootyötä tapahtumamme onnistumiseksi. Tänä vuonna nostamme erikeen jalustalle järjestyksestä vastanneet ja EA-ryhmän. Erikoiskiitos teille kaikille.

Välitämme tässä myös suurkiitoksen Helsingin poliisille. Poliisi teki hienoa työtä suojatessaan laillista oikeuttamme vapaaseen kokoontumiseen ja mielipiteen esittämiseen - joka meidän kohdallamme tarkoittaa vain ja ainoastaan kunnianosoitusta menneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan.

Kokoonnumme jälleen ensi vuonna hiljaisen kunnianosoituksemme merkeissä.

612.fi-yhdistys toivottaa kaikki menneiden polvien työtä arvostavat suomalaiset mukaan myös ensi itsenäisyyspäivänä.

Torilla tavataan!

"Hyvät itsenäisen Suomen ystävät!

Olemme kokoontuneet tänne juhlistamaan Suomen yhdeksättä kymmenettä kahdeksatta itsenäisyyspäivää.

Tämä vuosi 2015 on sikäli erityinen, että se on jääkäriliikkeen juhlavuosi. On kulunut 100 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähtivät ulkomaille sotilaskoulutusta saamaan tavoitteenaan Suomen itsenäisyys. Sotilaskoulutuksen oli järjestänyt Suomen itsenäisyysliikkeen keskuskomitea muodostaakseen kansanarmeijan, joka valmistautuisi sopivan tilaisuuden tullen irrottamaan Suomen Venäjästä. Jääkäreiden pääreitti kulki pohjoisesta rajan yli Ruotsiin, mutta kiinni jäämisen riski oli suuri. Reitin varrella turvaa ja majoitusta antaneet etappitalot ilmoittivat itsestään polttamalla ikkunoissaan kahta kynttilää. Niinpä jääkäriliikkeen muistoksi monissa kodeissa poltetaan ikkunalaudoilla kynttilöitä tänäkin itsenäisyyspäivänä, vaikka perinteen alkuperä lieneekin monilta unohtunut.

Suomi saavutti itsenäisyyden lopulta ilman jääkäreiden tukea Venäjän vallankumousten luoman sekasorron myötä vuonna 1917. Vaikka jääkäreiden rooli Suomen itsenäistymisessä ei ollut niin suuri kuin he itse olivat toivoneet, itsenäisyyden lujittumisessa ja Suomen myöhemmässä kamppailussa itsenäisyyden säilyttämiseksi heidän roolinsa oli merkittävä. Ennen kaikkea, Jääkäriliike oli suomalaisten itsenäisyystahdon voimakas ilmaus aikana, jolloin Suomen kansa kamppaili olemassaolostaan vieraan valtion alaisuudessa. Jääkäreiden tehdessä lähtöään, vain harva jaksoi uskoa unelmaan itsenäisestä Suomesta. Ja silti, noina pahimpina sorto- ja venäläistämisvuosina oli varmasti kaikille suomalaisille tullut selväksi, mitä itsenäisyyden puute maalle merkitsi.

Sata vuotta sitten Venäjä oli omaksunut politiikan, joka tähtäsi Suomen autonomisen aseman kumoamiseen. Suomen asiat asetettiin Venäjän hallituksen päätettäviksi ja Suomen senaatilta ja eduskunnalta riistettiin liki kaikki päätösvalta. Venäjällä oli myös säädetty voimaan yhdenvertaisuuslaki, joka antoi venäläisille samat oikeudet Suomessa kuin suomalaisille, ja sen nojalla valtion virkoihin alettiin nimittää venäläisiä suomalaisten tilalle. Venäjän kielen asemaa virkakielenä ja koulujen opetuksessa vahvistettiin. Toisin sanoen, Venäjä halusi tehdä Suomesta venäläisen maakunnan.

Kaikesta tästä huolimatta, vain harva kärsi sortovuosista omassa elämässään. Arki sujui kuten ennenkin, vaikka alkanut maailmansota aiheuttikin monenlaisia rajoituksia. Ihmiset tekivät töitä, opiskelivat ja hoitivat arkisia askareitaan. Kauppa Venäjän kanssa kukoisti, kun sotaa käyvä maa tarvitsi monenlaista tavaraa. Kuuluipa teollisuuspiireistä ääniäkin, jotka varoittelivat itsenäistymishaaveiden voivan romuttaa Suomen talouden.

Miksi siis moni Suomessa tunsi huolta venäläistämistoimista? Miksi lähes 2000 suomalaista nuorta miestä liittyi jääkäreihin ja tuhannet heidän tukijoukkoihinsa vaarantaen siten paitsi uransa ja toimeentulonsa niin myös henkensä ja terveytensä sekä henkilökohtaisen vapautensa?

Vastaus on yksinkertainen: he kokivat olevansa suomalaisia, ja he kokivat suomalaisuuden tärkeäksi. Enemmän kuin omasta kohtalostaan, he välittivät Suomen ja suomalaisten kohtalosta. Sanalla sanoen, he olivat kansallismielisiä.

Sanakirjamääritelmän mukaan kansallismielinen eli nationalisti tarkoittaa ihmistä, joka välittää kansallisesta identiteetistä ja puolustaa kansallista itsemääräämisoikeutta. Me nykypäivän suomalaiset voimme elää itsenäisessä Suomessa vain siksi, että Suomessa löytyi tuolloin 100 vuotta sitten riittävästi kansallismieltä ja kansallismielisiä.

Kansallismieltä ei voi luoda tyhjästä, eikä sitä voi rakentaa ylhäältä päin hallituksen lakialoitteilla. Kansallismielen rakennusaineita ovat kansallinen identiteetti ja kansallinen yhtenäisyys. Ilman näitä meillä ei ole kansallismieltä eikä ilman kansallismieltä tahtotilaa kansalliselle itsenäisyydelle.

Kansallinen identiteetti kasvaa kokemuksesta, että me olemme osa yhteistä kansaa, jolla on oma yhteinen historia, kulttuuri ja ominaisluonne. Se on käsitystä siitä, että meillä on keskenämme jotakin yhteistä, joka erottaa meidät muista kansoista. Kansallinen yhtenäisyys tarkoittaa sitä, että me olemme valmiita toimimaan yhdessä, asettaa yksityiset etumme syrjään ja toimia yhteisen hyvän puolesta.

Usein kuulee väitettävän, että kansallismieli on pahasta, koska se muka edellyttää muiden kansojen näkemisen pahoina ja alempiarvoisina. Väitetään edelleen, että sen vuoksi kansallismielisyys johtaa sotiin ja vastakkainasetteluun kansojen välillä. Näissä väitteissä on kuitenkin kysymys kansallismielisyyden väärästä ymmärtämisestä. Pohjimmiltaan kansallismielisyydessä on kysymys kollektiivisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Yhteenkuuluvuuden tunne ei merkitse vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka se rajaa ulkopuolelleen. Kansallismielisyys muistuttaa sitä yhteenkuuluvuudentunnetta, joka vallitsee perheen jäsenten kesken. Meistä useimmat rakastamme perhettämme ja tunnemme yhteenkuuluvuutta sen kanssa. Tämä seikka ei silti johda meitä uskomaan, että muut perheet ovat meille uhka. Sama koskee kansallismielisyyttä. Se ei aiheuta vihaa muita kohtaan, vaan pelkästään saa meidät välittämään muista oman kansamme jäsenistä. Kun me suomalaiset uskomme, että me kaikki olemme yhdessä ja samassa kansallisessa veneessä keskenämme, me välitämme toistemme hyvinvoinnista kuten omastammekin. Toisin sanoen, kansallismieli on vastavoima itsekkyydelle. Jos kaikki muutkin samaan kansaan kuuluvat jakavat tämän pyytettömyyden ja epäitsekkyyden, on sellainen maa toki paljon parempi paikka kuin itsekkäiden individualistien kansoittama. Ja jos me todella arvostamme omaa kansallisuuttamme, me osaamme antaa arvon myös toisille kansallisuuksille.

Koska kansallismielisyys edistää epäitsekkyyttä, sen positiivinen vaikutus tuntuu koko yhteiskunnassa niin sosiaalisessa ympäristössä, taloudessa kuin politiikassakin. Koska kansallismieliset kansalaiset välittävät enemmän toisistaan, he noudattavat sopimuksia, kunnioittavat lakeja ja toistensa oikeuksia. Kansallismielisyys on kansallista solidaarisuutta ja siksi myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vahvin tae. On kuitenkin huomattava, että tämä toimii myös toisin päin. Ilman yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ei ennen pitkää ole myöskään kansallismieltä. Mitä useampi välittää vain itsestään tai eturyhmästään, mitä suurempaa on taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo keskuudessamme, mitä vähemmän piittaamme toisistamme ja mitä harvemmat toimivat pyytettömästi, sitä vähemmän meillä riittää kansallismieltä.

Kansallismieli on siis merkittävä positiivinen voima maailmassa, jossa usein vallitsee itsekäs oman edun tavoittelu. Jos haluamme parantaa maailmaa, edistäkäämme kansallisvaltioiden asiaa toisia kansallisuuksia ja toisten itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Me yksittäisinä kansalaisina voimme vaikuttaa parhaiten maamme hyvinvoinnin ja yhteisen hyvän puolesta vaalimalla suomalaista kansallismieltä ja kansallista identiteettiämme. Me voimme tehdä sen tutustumalla maamme historiaan, perinteisiin ja taiteisiin ja kunnioittamalla menneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia. Arkielämässämme me voimme parhaiten edistää kansallismieltä osoittamalla käyttäytymisellämme positiivista esimerkkiä suomalaisuudesta ja suhtautumalla lähimmäisiimme ja ympäristöämme kohtaan kunnioittavasti. Näin itsenäisyyspäivänä on erityisen sopivaa kokoontua yhteen muistamaan heitä, jotka maksoivat kaikkein kalleimman hinnan Suomen itsenäisyyden puolesta. Ylioppilailla on vuosikymmenten ajan ollut aina itsenäisyyspäivänä kaunis tapa kävellä soihtukulkueessa sotiemme sankarivainajien haudoille osoittamaan kunnioitusta. Nyt tämän tilaisuuden myötä on laajemmillakin kansalaispiireillä mahdollisuus noudattaa tätä juhlavaa perinnettä.

Toivotan tälle tilaisuudelle rauhallista ja arvokasta jatkoa ja teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! "

612.fi-yhdistys järjestää myös tänä vuonna soihtukulkueen Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaalle itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 klo 18:30

Kulunut vuosi on ollut varsin tapahtumarikas monessakin mielessä, joten yhdistys näkee entistäkin tärkeämpänä järjestää vuotuisen kulkueen suomalaisuuden puolesta. Monet tavalliset ihmiset ovat huolissaan sekä omasta että Suomen tulevaisuudesta, ja me toivotamme näistä asioista huolestuneet kanssakansalaiset mukaan osoittamaan hiljaisesti mieltään isänmaan puolesta. Kaikin puolin kiristyneen ilmapiirin keskellä haluamme omalta osaltamme muistuttaa, että positiivisuus, kunnioitus ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat suomalaisia arvoja, joista on syytä pitää kiinni jatkossakin.

Tältä pohjalta yhdistys ilmoittaa, että marssi järjestetään tänäkin vuonna.Tapahtuma ja siihen olennaisesti liittyvä soihtukulkue ovat edelleen poliittisesti sitoutumattomia, eikä yhdistys edusta mitään poliittista kantaa. Poliittisten merkkien ja tunnusten esilläpitäminen ja käyttäminen tapahtumassa on edelleen kielletty. Myös kulkueen kärjessä liikkuva yhdistyksen asettama lippuairueen saattama Suomen lippu on ainoa sallittu banneri, viiri tai lippu.

Tältä pohjalta toivotamme kaikki isänmaalliset suomalaiset mukaan kunnioittamaan edellisten sukupolvien työtä ja uhrauksia 6.12.2015.

---

Tervetuloa mukaan 612 -kulkueeseen!

Hieman tietoa käytännön järjestelyistä.

Soihduista on kyselty paljon, joten aloitetaan niistä. Soihtuja on saatavilla paikan päällä kaikille kulkueeseen osallistuville. Tapahtuma alkaa Töölön torilla puoli seitsemältä illalla. Lyhyen ohjelman jälkeen lähdemme kulkueessa kohti Hietaniemen hautausmaata. Omia kynttilöitä ja seppeleitä saa ehdottomasti tuoda mukaan haudoille laskettavaksi.

Pyydämme kaikkia osallistujia ottamaan huomioon, että 612 on poliittisesti sitoutumaton projekti ja siksi poliittiset tunnukset on jätettävä kotiin. Pyydämme myös osallistujia kunnioittamaan tapahtumaa, sen tarkoitusta, sen järjestäjiä ja muita kanssaosallistujia arvokkaalla ja asiaankuuluvalla käytöksellä. Eli ei muuta kuin roppakaupalla reipasta mieltä ja positiivista fiilistä mukaan.

Töölössä tavataan!

---